Ystäväni kysyi miten miekkailuyhteisössä perinteisesti suhtaudutaan uudelle salille saapuvaan. Yleisesti olisi huomioitava seuraava Christopher Ambergerin kirjasta ”Miekan salainen historia” löytyvä kaavio. Oheinen muotoilu on hieman muokattu. Perusta suhtautumiselle löytyy tuosta.
muoto
ensimmäinen taso
Salille saapuvien päämäärien sopiessa salin yleiseen eetokseen, peruslähtökohta on ainakin jossain määrin jännitteetön. Salin yleinen eetos voi olla muotoutunut niin ryhmäpohjaisesti, lajikulttuurina kuin jonkun yksittäisen vahvan toimijan myötä. Potkimisen mahdollisuuksia pohtiva näyttäytyy helposti ulkopuolisena sellaisen miekkailun muodon piirissä, johon potkinen ei kuulu joko lainkaan tai ainakaan lähtökohtaisesti. Vastaavasti historiallisen miekkailun piirissä henkilö, joka ei ole lainkaan kiinnostunut lähteistä, asettuisi arveluttavaan asemaan. Teatraalisen kamppailun piirissä kamppailullista tarkoituksenmukaisuutta tarinan kerronnan sijaan korostetusti pohtiva henkilö herättäisi ehkä kysymyksiä.
Muodon (lista yllä) yhdistelmät vaikuttavat nekin. Osassa ajatellaan lähinnä kyseisen muodon harjoitustapoja ja periaatteita. Toisissa ymmärretään eri muotojen yhdistelmiä. Esimerkiksi eroavaisuuksia voi syntyä sen suhteen hyväksytäänkö urheilumiekkailun piiristä kehkeytyneet ideat historialliseen miekkailuun tai hyväksytäänkö moderni liikuntatiede vai pyritäänkö etsimään ja painottamaan aikoinaan vallinneita käsityksiä hyvistä liikkumisen tavoista ja periaatteista. Ilmiö ei useinkaan ole joko 100% tai 0% jotakin. Esimerkiksi historiallisen miekkailun määritelmästä riippuen toiminnassa ilmenee epäsymmetristä asteittaisuutta. 100% painottaisi aikoinaan vallinneita henkisiä kehyksiä (kuten katolinen kristillisyys, humoraalioppi, jne.), vaatteita, välineitä, toiminnan säätelyä ja päämääriä. Harva näin kaiketi toimii. Seurauksena on vaihtelevia rajoja ”oikeasta historiallisesta miekkailusta” tai käytännöllisiä monesta lähteestä ammentavia synteeseja.
painotus
toinen taso
Mitä tietyn miekkailun muodon sisäisesti painotetaan? Historialliseen miekkailuun on mahdollista osallistua mm. kunnon kohottamisen, oikeaan väkivaltaan varautumisen, historialliseen taustaan kokonaisvaltaisen ymmärtämisen ja eläytymisen, kilpailemisen, ystävällisen ja hallitun miekkailun, miekkailututkimuksen, yleisten miekkailutaitojen kohentamisen ja monien muiden painotusten merkeissä. Miekkailun sisäisillä kriteereillä arvioituna suhtautuminen riippuu siis siitä millaista kokoelmaa kulloinkin arvostetuista painotuksista henkilö sattuu heijastamaan. Esimerkiksi kysymykset siitä mitä yleensä ymmärrät tai yrität ymmärtää miekkailusta, haluatko osallistua kilpailuihin vai et ja kuinka ”hyvin” (mitä se kulloinkin tarkoittaa: eläytyen, tehokkaasti, muita kunnioittaen, kauniisti, lähteitä heijastaen, jne.) osaat miekkailla. Suhtautuminen riippuu osittain tästä sisäisestä painotuksesta. Eläytymistä arvostavat luonnollisesti suhteuttavat muun siihen. Jos et orientoidu samoin, saatat tippua miekkailullisen maailman laidalta ja kääntäen oivallisesti eläytyessäsi olet sen keskiössä. Sama koskee kilpailuja, mitä kauempana niiden keskiöstä olet, sitä vähäpätöisempi toimija olet ja niin edelleen. Toisaalta jos buhurtissa et omaa ”leijonan sydäntä” ja ole valmiina kohtaamaan rajallisuuttasi isossa kehässä jäänet harrastuskehien reunoille.
Onkin huomioitava kuinka erilaiset painotukset muodostavat risteävän verkon. Teatterimiekkailua voi harjoittaa yhtäläisesti itsetietoisena näytelmän neljännen seinän murtavassa muodossa kuin kamppailullisesti harkitummassa muodossa. Urheilumiekkailua voi osallistua pyrkien omaksumaan tapoja jotka voivat johtaa osumien välttämiseen tai pyrkien vain osumaan sääntöjen kuvaamalla tavalla ensin. Näiden verkostomaisten heijastusten vuoksi toisinaan eri miekkailun muotojen parissa toimivilla, mutta samantapaisten painotusten suosijoilla on joskus enemmän yhteistä keskenään kuin tietyn miekkailun muodon harrastajilla on keskenään. Tämä muistui mieleeni kuunnellessani kymmeniä vuosia kalpamiekkailutta maestroa kritikoimassa nykykalpamiekkailua liiallisesta osumien hyväksymisestä. Toisaalta historialliseen miekkailuun eläytyen osallistuvalla – miten kohtaaminen koettiin osana aikoinaan vallinneita kulttuuripiirejä – saattaisi olla enemmän yhteistä joidenkin teatterimiekkailijoiden kanssa kuin urheilumiekkailupainotteisesti historialliseen miekkailuun osallistuvien kanssa.
paikallisuus
kolmas taso
Miten henkilö on osallinen paikallisesta kulttuurista? Kulloinenkin organisaatio, yhteisö tai yksittäisen henkilön suosio (jos hierarkinen johto). Monesti suhtautuminen ymmärrettävästi rakentuu paikallisen läsnäolon puitteissa. Osa seuroista tosin kiinnittää aktiivisesti huomiota siihen ettei osa väestä jää ulkopuolelle, vaan mahdollisemman moni kokisi olevansa osallinen paikallisesta kulttuurista. Tämä näkyy arkisista tavoista, kenelle ja miten puhutaan, jne. Kenen ideat huomioidaan ja milloin pyrkimys vaikuttamiseen kilpistyy rooleihin. Luonnollisesti henkilö keskeisissä seuroissa, tietty taho voi näyttäytyä kapelimestarina. Silti historiallisessa vertailussa sama malli on epäilemättä ollut käytössä. Mennessäsi Marozzon salille 1500 luvun Bolognassa, ohjaaja oli luultavasti ainakin jossain määrin oikeassa myös ollessaan väärässä.
Yhteenveto
muoto, painotus, paikallisuus
Arvioitaessa kaikkia tasoja yhdessä..
I. osallisuus kyseiseen miekkailun muotoon, II. painotus sen piirissä ja III. osallisuus paikallisesta kulttuurista,
.. saadaan jonkinlainen suurpiirteinen käsitys siitä miten salille saapuvaan suhtaudutaan. Osa ei välttämättä ajattele asiaa itsenäisesti vaan suhtautumista peilataan muiden oletettuihin näkemyksiin. Jos henkilön oletettaisiin olevan tunnettu vaikuttaja tuon tietyn miekkailun muodon piirissä joko Suomessa tai maailmalla, moni muodostaisi näkemyksensä ennakkomaineen perusteella, eikä arvioisi asiaa itsenäisesti. Toisaalta jos taholla ei ole ilmeistä mainetta suuntaan tai toiseen, kukaan tuskin edes olettaa mitään. Asialle ei uhrata puoltakaan ajatusta ellei erityisiä ongelmia tai erityisiä ansioita ilmene, jotka herättävät jonkinlaisen käsityksen. Ennakkokäsityksen ollessa suuntaan tai toiseen erheellinen, toimijalle voi herätä ottelun lomassa jo yhden eleen perusteella ajatus: ”kuka tuo henkilö oikein on?” Esimerkiksi tausta kendossa saattaisi näkyä tietynlaisina tilaan asettumisen tapoina kalpamiekkailun piirissä. Ilmiö korostuu toisen omatessa valmiuksia toimia henkilön itsensä arvostamalla miekkailun painotuksen alalla. Esimerkiksi vastustajan arvostaessa muodollista pärjäämistä – yleinen valmius miekkailla – eikä hän ole sattunut voittamaan yhtään vaihtoa, kysymys siitä ”kuka tuo henkilö oikein on?” herännee.
Käytännöllistä pärjäämistä painotettaessa – valmius voittaa miekkailukohtaaminen – tausta muualla herättäisi ajatuksen mitä tästä olisi opittavissa, jos se monipuolistaisi valmiutta kohdata tilanteet. Monet kokevat myös ”väärin voitettu” jos esimerkiksi taitava kalpamiekkailija pärjää historiallisen miekkailun piirissä kokemuksiaan yhdistelemällä. Vaikka miekkailussa vallitsi kulttuurillisia ihanteita myös aikoinaan (esim. miten yhtäjaksoiseen perääntymiseen suhtauduttiin tai kuinka jäsentymätöntä toiminta saattoi olla..), niin on silti kysyttävä milloin toimija muuttuu tanssijaksi, joka syytti seinää törmättyään siihen.
Mikäli valmiudet käytännölliseen miekkailuun ovat kehkeytyneet poikkeavan tai poikkeavien miekkailunmuotojen ja niiden painotuksien piirissä, osa saattaa silti pitää saavutuksia käytännöllisen miekkailun saralla ongelmallisina. Mutta kuten muistamme George Silverin (1599) mukaan miekkailun opettajien tulisi valmistautua kohtaamaan opettamillaan aseilla kolme englannin parasta miekkailumestaria, kolme rohkeaa taitamatonta [ulkopuolinen] miestä ja kolme päättäväistä puoliksi humalaista. Heitä vastaan tulisi selvitä kunnialla kolme ottelua. Näin ”kunnioitettavan pärjäämisen” lähtökohtainen rajoittaminen tiettyyn oikeaksi katsottuun polkuun on helposti ongelmallista. Ritualistisissa miekkailun muodoissa asia on tietenkin toisin. Jos historiallisia lähteitä lukematon kokenut sca/rottinkimiekkailija päihittää lähteiden avulla harjaantuneet, jotain on luultavasti pielessä historiallisen miekkailun harjoitusten rakenteessa.
arvostus
Jotkut pyrkivät toimimaan miekkailukulttuurin kokonaisuuden tasolla arvostaen kaikenlaisia miekkailun muotoja ja painotuksia niiden piirissä. Toiset ovat vain yleisinhimillisesti läsnä, inhimillisen läsnäolon ollessa lopulta tärkeintä. Edellä mainitut orientaatio sivuuttavat nyt käsitellyn teeman, sillä onhan ymmärrettävää että tikan heittäjien piirissä hyviä tikan heittäjiä arvostetaan. Tietyn heittämistavan painotuksen piirissä ymmärrettävästi arvostetaan kaiketi juuri siihen sopivia valmiuksia.
Osassa liikunnan muotoja tavoitellaan tuntemattomia maisemia. Toisissa tavoitellaan inhimillistä yhteyttä vailla kenenkään tai minkään päihittämistä. Ilmiö ”henkilön tunnistamisesta tietynlaisena” näyttäytyy merkityksellisenä lähinnä tahon ollessa kiinnostunut kehittymään. Muutenhan on sama kuka edustaa tai ei edusta mitäkin, paitsi oikean vaarallisuuden ja hallitsemattoman toiminnan kannalta. Kulttuurin kokonaisuuden tasolla toimivat arvostavat kaikkia, jotka ovat jonkin miekkailun muodon ja painotuksen piirissä kurottaneet tavalla tai toisella kohti miekkailun tähtitaivasta. Toimineet miekkailukulttuurin hyväksi. Vaikka toisten puuhat poikkeaisivat heidän lähimmistä tavoitteistaan, kokonaisuus merkitsee enemmän. Erilaiset vahvuudet ovat koettavissa niin autonomian kaventumisena kuin yhteisten mahdollisuuksien laajentumisen lupauksena.
Ystäväni kysymyksen taustajuonne oli varmaankin juuri miekkailun frakmentoituminen erilaisiin muotoihin ja painotuksiin. Sillat frakmenttien välillä ovat joskus huterat, eivätkä eri painotukset välttämättä kohtaa. Silloin tiettyä puolta painottava voi kokea jäävänsä yksin erilaisten painotusten joukossa. Esimerkiksi eräs miekkailija halusi historiallisen miekkailun lomassa improvisoida koreografioita Star Wars valomiekkojen puitteissa. Ollessasi näin kiinnostunut teatterimiekkailusta tavalla, joka silti huomioi uskottavat ja perustellut vuorovaikutusmuodot, saattaa olla vaikea löytää samanlaista painotusta muiden joukosta. Ehkä ilmiön ratkaisu olisi jaetun alueen korostaminen ja eroista oppiminen. Uteliaisuus ja ennakkoluulottomuus miekkailun muotojen ja painotusten suhteen. Vaihtoehto on korostaa eroja ja frakmentoitua. Olisi etsittävä yhteisyyden muotoja. Sama henki soveltuu lopulta kaikenlaisiin liikunnan muotoihin.