Kolmas osa palaa ensin miekkailun kokonaiskuvaan. Tiivistettäköön ilmiö sanoihin; ansaittu yksinkertaisuus on ymmärryksen merkki. Kokonaiskuva tasapainoilee universaaleiksi kohotettujen muotojen ja ainutkertaisen muodottomuuden välillä. Viimeinen erinomaisuus toteutuu tilanteessa, jossa kummatkin näkevät jokseenkin toisen hahmotusrakenteiden lävitse, kuin väkijoukossa liikkuvat taskuvarkaat, jotka tunnistavat toisensa läsnäolon tavasta. Ton Puey vertasikin miekkailua keskusteluksi kahden valehtelijan välillä. Hyvä miekkailija saattaa valehdella jopa itselleen, jolloin toisen nähdessä lävitsesi, hän näkee tuon itsellesi kertomasi valheen. Erinomainen huomaisi sen olevan silti virvatuli, johon olet itse alkanut uskomaan. Ranskan kuninkaan Kaarle VI (1368-1422) uskottua olevansa lasia, hän kaiketi ymmärtäisi mitä vastakohta merkitsisi, maailma loistavana vaaran merkkinä. Sen vuoksi osa miekkailun kokonaiskuvaa on perustellusti perusteettomien unelmien, haaveiden ja mielikuvien vaaliminen. Kätkeytyyhän osa merkityksistä tavoittamattomaan. Rehellinen miekkailu olisi ylvään suoraviivaista toimintaa, jonka edellä kulkee airut ja jäljessä sinetti. Laaja ymmärrys kohtaamisesta sisältää hetkien jatkumon vaikutuksen huomioimisen, millaisten vuorovaikutusasetelmien kautta kyseiseen hetkeen on päädytty.  

Kokoavat periaatteet juontavat moninaiset säikeet tiivistyksiksi, ytimekkäiksi jäsennyksiksi ja mukana kulkeviksi hahmoiksi. Historiallisesti varoasennot etsivät ymmärrystä eläinten ja alkuvoimien lähteeltä, nykyisin luotetaan numeroiden taikapiiriin. Osa periaatteita on sosiaalinen kehys, kuten Prahan vanhan kaupungin neuvosto linjasi vuonna 1597: ”Prahaan saapuu muualta toimettomia ihmisiä, aikoen järjestää miekkailuturnauksia ja muuten vain maleksivat, käyvät tavernoissa ja kuljeskelevat yössä. Siitä aiheutuu skandaaleja, kärhämiä, haavoja ja murhia.” Jotta historia ei toistaisi itseään ja miekkailijoiden kohtalon tähti loistaisi toisin kuin Wienissä vuonna 1603: ”Viime sunnuntaina turnajaiset ja ratsutaidon näytteet olivat suurenmoiset, juhlavien kulkueiden kera. Muiden ohella läsnä oli eräs von Tiefenbach kera sadan miekkailijan. He olivat köyhiä, sokeita, linkussa nilkuttavia raajarikkoja kerjäläisiä lumpuissa ja riekaleissa, jotka istuivat kadulla almuja anellen.”; niin olisi syytä huomioida opettamisen ja turvallisuuden perusteet. Viimein käännytään harjoitusten  puoleen, joiden avulla Potalan palatsia komeammat pilvilinnat laskeutuvat tomuksi, hieksi.