”Miekkailun tilallisuus” hahmottuu terminä ensiksikin juuri miekkailuksi eikä esimerkiksi peliksi. Peli voisi täsmentyä millaisena vain ilman yhteyttä perinteeseen tai meitä ennen samalla polulla kulkeneisiin. Nimeämällä joissain suhteissa verrannollinen tai samankaltainen toiminta uudelleen, luotaisiin tietenkin katkos tai peräti määritettäisiin kyseessä olevan täysin uuden ilmiö. Miksi historialliseen jatkumoon tulisi asettua?

I. toiminnan luonne kohdataan rehellisesti
– Rehellisyys toiminnan luonteesta viittaa lopulta kuvainnolliseen tai kirjaimelliseen vastakohtaisuuteen.

II. muodostuu luonteva motiivi oppia samoja asioita vuosisatojen aikana pohtineilta
– Pelinä yhteys menneisyyteen ei olisi olennainen, sillä kyse ei olisi enää samasta asiasta.

III. huomioidaan jo lähtökohtaisesti toimintaan sisältyvät riskit
– Vaikka toimintaa kutsuisi ”peliksi” niin katkennut miekka on katkennut miekka. Joinain hetkinä on vain kyettävä toimimaan, eikä toivomaan maailman olevan toisenlainen kuin se on. Asenne on omiaan huomioimaan myös muiden turvallisuuden realistisista lähtökohdista.

Toinen termi tilallisuus kääntyy sen puoleen millaisena hahmotuksellinen ja konkreettinen tila muodostuvat. Maailma mielteenä hengessä miekkailu ilmiönä ei palaudu vain liikuntatieteellisiin selvityksiin lihaksien rakenteista, vasteajoista ja liikelaajuksista. Miekkailu on oleellisesti kokemus, jolloin kysymys nousee: millaisiin rakenneosiin tuo kokemus olisi jaettavissa jos sitä haluaisi ymmärtää jäsentyneellä tavoin? Kirja pyrkii vastaamaan tai ainakin pohtimaan tuota kysymystä yhdessä lukijan kanssa. Koska kappaleisiin käytettävä tila on 1140 sivusta huolimatta rajallinen, kirja lähtee oletuksesta, että lukijalla on elävästä elämästä kumpuavaa ymmärrystä samoista teemoista laajemmin. Kapeille ja laajoille kertomuksille on kaikille oma paikkansa kokonaisuudessa. Usein kultainen kiteytys tiivistää maailman archimedeen pisteeksi. Joten, mikä ymmärrys mahtuisi siis kuvan hahmon (yllä) kädessä olevaan valtakunnanomenaan?

Kirjan tausta

Kuten monissa kirjoitushankkeissa, lähdin kirjoittamaan kirjaa, jonka olisin halunnut lukea. Tarkoituksena oli kirjoittaa kommentaari Joachim Meyerin dussak osioon. Tarina kasvoi kerrottaessa. Toissijainen tavoite oli kirjoittaa henki, strategia ja taktiikka kappaleet eli käytännössä ensimmäinen osa. Muiden osien suhteen olisi vain yleispiirteisesti mainittu miten niitä olisi käsitelty jos se olisi ollut mahdollista. Lopulta maininnat puuttuvista kappaleista laajenivat varsinaisiksi kappaleiksi. Lopulta maininnat laajenivat kirjoiksi. Kirjoittamisen taustalla oli kuitenkin yli kahden vuosikymmenen muistiinpanot vaihtelevista miekkailun teemoista. Seuraavaksi lyhyt kommentaari kirjan takakanteen (sisennys)

Liike on kiehtonut ihmisiä eri muodoissaan aikojen alusta. Eri liikkeen muodot ovat vastanneet vaihteleviin tarpeisiin, tavoitteisiin, haaveisiin ja unelmiin. Osa liikkeistä on huolettomia ja osaan ikään kuin unohdutaan. Miekkailun historia on kietoutunut ympäristön hallintaan, mutta nykyään siitä – kuten kaikista jalansijansa menettäneistä ilmiöistä – on jäänyt jäljelle vain kaunis turhuus. Miekkailun tilallisuudesta kartoittaa tuon kauniin turhuuden tunnettuja ja tuntemattomia polkuja ja kutsuu lukijansa tilallisuuden muotoutumisen lähteille. Matkalla kohdataan harsomaista sumua, tiivistyneitä aihioita ja selväpiirteisiä kiteytymiä. Inhimillisen tähtitarhan halki matkaava kulkija jää ohdakkeiden lomassa pohtimaan anonyymin bolognalaisen sanoja: ”Miekkailun taiteessa ilmenevä hyve loistaa kauniina kuin tähdet ja taivaankansi paratiisissa.”

Sumu, hahmojen aihiot ja tiivistymät viittaavat hahmotuksen ominaisuuksiin. Sumu tarkoittaa säikeiden yleistä mahdollista hahmotuksellista läsnäoloa: miten ”rakenne, pinta, intensiteetti, linja, rytmi, sitoutuneisuus, paine, aika, tuki, sävy ja tyyli” ovat vaihtelevin hahmotuksellisten painotuksien myötä läsnä. Vastustajan olemuksesta voi aistia erilaisia liikevalmiuksia joko yleisesti (ei tiedetä tarkalleen mitä tekee) tai erityisemmin johonkin tiettyyn toimeen (”lyönti ylhäältä alas”) kohdistuneena. Esimerkiksi henkilö ei ole vielä lyönyt ylhäältä alaspäin, mutta aiemman toiminnan luomat yleisvaikutelmat ja kenties sen paljastamat luovat ennakkokäsityksiä siitä millainen tuo liike voisi olla.

Sumu on siis tila, jossa liikkeen ominaisuudet ovat vielä avoinna, mutta ne ovat ennakoivina läsnä. Aihiot ovat jo jotenkin suuntautuneita liikeaihioina tai toimintamalleja, jotka ovat hahmotuksellisesti kehkeytymässä jonkinlaisiksi. Tiivistymä on jotenkin reaalinen ja hyvin aktuaalinen liike tai liikevalmius.

Yksinkertaisimmillaan. Paikallaan oleva vastustaja voisi siis näyttäytyä ensin vaihtelevina mahdollisuuksina liikkua (sumu). Sitten vaikutelmana tietyn liikejuonteen täsmentymisestä, kuten käden nostamisesta (aihio) ja lopulta tuon säikeellisen kokonaisuuden realisoitumista tietynlaisena lyöntinä ylhäältä alas. Kuvaus on tietysti yksinkertaistus. Monimuotoisemmin. Yleensä vaihtelevat elementit ovat läsnä rinnakkain. Kuten: jos henkilö perääntyy niin käden ylös nostaminen merkitsee joko valmiutta tietynlaiseen torjumiseen tai lyöntiä provokaationa välitilaan TAI jos hän etenee niin käden nostaminen tarkoittaa valmiutta hyökätä. Oikeasti. Asetelmat toteutuvat vaihtelevan vuorovaikutuksen puitteissa, joiden merkitykset kietoutuvat monimuotoiseen verkkoon. Samasta syystä miekkailu näyttäytyy vuosikymmeniä myöhemmin yhä uusia puolia liikkumisesta avaavana. Näillä kolmella tasolla jokin liikejuonne kuten käden nosto ylöspäin voi jo tarjota pienen tarinan kaikille, jotka ovat kiinnostuneita avaamaan liikkeen kirjan.

Kautta aikain taidokkaan miekkailijan merkki on ollut vaihteleviin olosuhteisiin sopeutumisessa, ja kirja etsiikin maisemallisen toimijuuden mahdollisuuksia. Vaikka liikkeet muodostavat miekkailun ilmiasun, sen sydän koostuu liiketilan mahdollisuuksien ja mahdottomuuksien hahmottamisesta. Muodollisten liikkeiden ollessa monipuolisempia monissa muissa liikkumisen muodoissa, kuten tanssissa ja parkourissa, miekkailun osaksi jää vuorovaikutusasetelmien kaleidoskooppi: niiden moniulotteinen vuoropuhelu hahmotuksen peilisalissa. Ratkaisun muodostuessa monitasoisesti, yleinen miekkailuteoria tarjoaa apuaan tasojen yhteyksien, eroavaisuuksien, sulautumien ja ristiriitojen huomioimisessa. Sen lupaukseen sisältyy myös eri miekkailun muotojen rinnakkainen vertailu. Käy siis liikkeiden, asemoitumisen tapojen ja viriävien jännitteiden lähteelle, kysymysten äärelle. Huokoisen läpikuultavina yksityiskohdat ovat lopulta hahmotettavissa heijastuksina heijastusten päällä, valona valon päällä. Tavoitteena miekkailussa on kutoa toisille liiketilallinen verkko näkymättöminä linjoina, aihioina ja mahdollisuuksina ja välttää samalla muiden verkkoihin takertuminen aavalla liikkeiden merellä. Eksy Klothon oppiin, kohtalottarien paikalle ja valmistaudu kohtaamaan tuntematon.

Tavoitteena on moniäänisemmän ja iloisemman miekkailukulttuurin edistäminen.