Tarvitaanko miekkailukirjoja?

”Io non te posso cusì bem mostrare / col mio parlare como faria con spada.”
”En voi sanoilla osoittaa tätä samoin kuin miekalla.”
Filippo Vadi (1425–1501)¹

Aiemmin salilla kehkeytyi keskustelua kirjojen ja kirjoituksen roolista miekkailussa juonikkaana miekkailijana tunnetun Tapio Pellisen kanssa. Hän korosti välittömän elävän kulttuurin merkitystä, mikä onkin ensisijainen kaiketi miltei kaikkien hengeltään elävien mielestä. Kysymys on jäljellä toissijaisuudesta ja niin edelleen sijaisuuksista: tarvitaanko miekkailukirjoja?

Eräs 1900-luvun kuuluisimmista miekkailijoista, Giuseppe Radaellin (1833-1882) oppilaana Scuola Magistrale:ssa ollut Italo Santelli ei koskaan kirjoittanut kirjaa. Hän lausui aiheesta näin: ”Miekkailu on pikemminkin toimintaasi, eikä kirjoittamaasi.” Helppoa olla samaa mieltä. Fiore silti tunnetusti kirjoitti ettei kukaan voi olla mestari ilman kirjoja. Ajatellessamme vaikka Liechtenauer yhteisöä, joka Paulus Kalin listaamana oli..

hanns liechtenawer	Johannes Liechtenauer
peter wildigans von glacz	Peter Wildigans von Glatz
peter von tanczk	Peter von Danzig zum Ingolstadt
hanns spindler vo~ cznaÿm	Hans Spindler von Znaim
lamprecht von prag	Lamprecht von Prague
hanns seyden faden vo~ erfürt	Hans Seydenfaden von Erfurt
andre liegniczer	Andre Lignitzer
iacob liegniczer	Jacob Lignitzer
sigmund ainring	Sigmund ain Ringeck
hartman von nurñberg	Hartman von Nuremberg
martein hunczfeld	Martin Huntsfeld
hanns pägnüczer	Hans Pegnitzer
phÿlips perger	Philipp Perger
virgilÿ von kracå	Virgil von Kraków
dietherich degen vechter von brawnschweig	Dieterich, the dagger-fighter of Braunschweig
ott iud	Ott Jud
stettner	Hans Stettner von Mörnsheim

.. niin helppo uskoa osan tuolla listassa olleista kurottaneen kohti miekkailuhistoriallista tähtitaivasta, vaikka he eivät olisi kirjoittaneet mitään tai lukeneet miekkailukirjoja ylipäätään. Henkilökohtaisesti en lukenut kymmeneen vuoteen miekkailun aloittamisesta yhtään kirjaa tai tekstiä miekkailusta. Noin toiset kymmenen vuotta luin miekkailukirjoja ja kirjoitin enemmän tai vähemmän hajanaisia muistiinpanoja. Jossain vaiheessa tajusin, että huomiot kannattaa yrittää koota temaattisesti johdonmukaisiksi kokonaisuuksiksi. Aiempien vuosien myötä hahmottui suunnitelma kokonaisesityksestä, joka kattaisi ainakin jossain määrin miekkailun kokonaisuuden. Rungoksi muodostui: henki, strategia, taktiikka, tekniikka, kunto ja liike. Sittemmin seuraavien seitsemän vuoden aikana kokonaisuus valmistui asteittain vuonna 2023. Jokainen osa-alue on kompromissi, sillä käsittely on pakostakin kapeampaa kuin teemat ansaitsisivat. Joten.

Kysymys kuuluu kuka sitten hyötyy miekkailukirjoista? Osa haluaa luonnollisesti etsiä vertailukohtia omille ajatuksilleen tai olla selvillä mitä miekkailukulttuurissa tapahtuu. Mutta kenen voi katsoa varsinaisesti hyötyvän kirjoista? Vaikka kirjat jakautuvat tekniikka oppaisiin, kulttuurihistoriaan, yleiseen miekkailuteoriaan, henkiseen valmistautumiseen, näköispainoksiin, lähteitä tulkitseviin ja niin edelleen, niin käsitellään nyt kaikenlaisia kirjoja yhtenä kokonaisuutena. Vastaus lomittuu tietysti toimijan motivaatioihin: ilo, kunnon kohotus, tukilaji, kokonaisvaltainen kehittyminen, yhteisöllinen toiminta, varusteiden tekeminen (teatterimiekkailu), itsensä voittaminen, muiden voittaminen, lähteiden ymmärtäminen, koreografioiden oppiminen, opettaminen ja niin edelleen. Kysymyksen kattava käsittely veisi lukuisia sivuja, joten tyydytään vain yleisluonteiseen tiivistykseen.

”..ilman järjestystä [rakennetta] ei ole kestävää voittoa.”
Pietro Monte, 1509.²

Miekkailukirjoja tarvitsee mielestäni tuon järjestyksen luomiseen, sekä vuoropuheluun yli ajan ja paikan. Kehittyminen onnistuu mainiosti ilman kirjojakin. Erityisesti hyötyvät opettaminen ja viimeisen kultaisen silauksen piirtäminen perusteiden kattavan ymmärryksen ylle. Samoin laajempien opetusohjelmien luominen hyötyy suuresti kirjoista. Vaikka osallistujien tarkoitus olisi poimia ilon heleä hedelmä (.. toiminta on järjestetty siten että kaikilla on ensisijassa mukavaa..) tai vain kulkea elävässä ympäristössä (.. oppiminen on ensisijaista, ilman tarpeetonta rakenteiden painoa..), niin ohjaajat tai toiminnan suunnittelijat hyötyvät silti rakenteiden hahmottamisesta. Rakenteisiin ei tulisi kuitenkaan rakastua, sillä ilman elävää perustaa ne eivät auta niin paljon kuin voisi kuvitella. Toisin on silti jos ne ovat itsetarkoituksellisia. Aikoinaan vuosia sitten oletin puhtaasti ja pelkistetysti historialliseen miekkailuun osallistujien kantavan salattua viisautta kamppailusta. Etulyöntiaseman ollessa selvästi heidän puolellaan. Selvisi hyvin nopeasti ettei tilanne ole aivan niin yksinkertainen. Päinvastoin monet kulkivat raiteilla kuin junat yrittäessään toteuttaa manuaalien sivuja irrallaan elävästä miekkailullisesta tilasta. Tilan luonne on silti hieman erilainen.

”..vedettyäsi ylös ja kerättyäsi lyöntiä varten, viivy [keräyksen] lakipisteessä aivan kotvasen, melkein
vain silmänräpäyksellisen ajan, harkitaksesi kannattaako aikomasi isku saattaa loppuun vai onko
samalla jokin parempi mahdollisuus avautunut, jolloin vaihtaisit lakipisteessä toiseen lyöntiin..”
Joachim Meyer, 1570.³

”AO: Silloin kun oot hyvässä lyönnissä, hyvässä kunnossa ja kaikkee, niin se aika niin
kuin hidastuu ja sä kerkiät paremmin ja myös toisinpäin: jos sä oot vähän epävarma,
niin sitten tuntuu ettei kerkeä sitten mihinkään. AH: Kiehtova ajatus toi, että tulee vähän
matrix-efekti, että asiat pyörii vähän hitaammin ainakin omissa silmissä. AO: Siltä se tuntuu,
monesti pelissä tulee tilanne joka tuntuu kestävän ikuisuuden, vaikka joku välilyönti,
mutta sitten pelissä se on ollut hirveän nopea tilanne, ja sitten kun on ollut itse siinä
ytimessä, niin tuntuu kuin siinä on jo ehtinyt vaikka mitä miettiä, katsoa silmissäs
titanicin kaksi kertaa kutakuinkin. AH: Sitten nauhalta kun kattoo, väärässä
kohdassa kun räpäytät silmiä niin se menikin ohi se tilanne.”
Antti Haapasalon ja Aki Oravan keskustelu⁴

Elävän tilan välittömän luonteen vuoksi ”fencing by the book” ei ainakaan karikatyyrisimmassa muodossaan juuri luonnistu. Merkitysten ainutkertainen kaleidoskooppi ei sellaisenaan avaudu minkään kirjan sivuilta. Ainakaan näin ei ole syytä olettaa. Kirjat voivat kuitenkin tuoda tuon moninaisuuden sirpaleita käsiteltäväksi rakenteellisesti jäsentyneellä tavalla. Kappaleet miekkailua (stück ja assalti) voivat tuoda tiettyjä viitepisteitä kontemplaation lähteeksi. Samalla on muistettava lukemattomien variaatioiden odottavan aivan kuvattujen vieressä.⁵ Paras onkin elävän ympäristön ja rakenteellisesti jäsentyneiden esitysten – mitä tahansa miekkailun puolta sitten haluatkin painottaa – yhdistelmät. Eikä esityksiä tulisi ottaa kirjaimellisesti, vaan ajatella niiden varsinaisen merkityksen muodostuvan dialogisesti. Nämä yhdistelmät mahdollistavat nähdäkseni miekkailun tähtitarhaan käynnin anonyymin bolognalaisen sanoin.

”Miekkailun taiteessä ilmenevä hyve (virtu) loistaa kauniina kuin tähdet ja taivaankansi paratiisissa.”
Anonyymi bolognalainen⁶

Harmonian ja kaaoksen dialogi. Korostetun rakenteellisen miekkailun kääntöpuoli ilmenee korostetun eloisissa yhteyksissä. Esimerkiksi kaaottiset ympäristöt eivät välttämättä salli tilanteen klassista tilannekuvallista (..mitä muodollisesti tapahtuu..) tai merkistystaustallista (..mitä tapahtumat merkitsevät..) ”ymmärtämistä.”

”Voit turmella varoasentosi pitämällä miekkaasi vain puoli sormea liian
korkealla, matalalla tai sivulla, vieläpä vain hiuksen leveydeltä..”
Anonyymi bolognalainen⁷

Paradoksi vallitsee. Yhtäältä merkitykset ovat hiuksenhienoja. Toisaalta suurpiirteinen suoraviivaisuus odottaa alati vuoroaan kaiken vieressä. Jollain miekkailusalilla voi paikantaa selkeästi joko rakenteen tai elävyyden vajaavaisuuden. Ainakin opetettaessa, tasapainoista ymmärrystä etsittäessä ja viimeistä silausta piirrettäessä, olisi etsittävä rakenteen ja elävyyden lomittaisuuden muotoja.

”Tyynin ja eloisin käsin, murtaen vastustajan ajan,
kudot hämähäkin verkolle verrannollisen verkon.”
Filippo Vadi, 1425–1501.⁸

Eloisa kinesteettinen hämähäkinseitti, elävän rakenteen ilmentymänä. Tuo on nähdäkseni keskeistä halutessasi pärjätä tai kehittyä. Vielä keskeisempää on silti perusteeton ilo liikkeestä. Fifty shades of joy. Näin toimija etsii ja löytää yhä uusia mahdollisuuksia, sekä kykenee kuvittelemaan mahdottoman. Sallittakoon viimeinen sana aiheesta tällä erää filosofi Sokrateelle, joka Platonin Faidros dialogissa esittää:

”Se joka jotakin kirjoitettuaan luulee jättäneensä jälkeensä jotakin taidokasta, samaten kuin se joka
sitä lukiessaan luulee lukevansa jotakin mikä on selvää ja ehdotonta, ovat sinisilmäisiä. … Kirjoitetussa
tekstissä on nimittäin suuri virhe, samantapainen muuten kuin maalauksessa. Senkin luomukset ovat
ikään kuin eläviä; mutta jos niille esittää kysymyksen, on vastauksena juhlallinen hiljaisuus. Sama kos-
kee kirjoituksia: ne puhuvat ikään kuin olisivat järjellisiä olentoja, mutta jos niiltä kysyy mitä ne sanoil-
laan tarkoittavat, ne vain toistavat yhtä ja samaa. Kun puhe on kerran kirjoitettu, se kiertää kaikkialle
ja tavoittaa sekä sellaisia jotka sen ymmärtävät että sellaisia joille sitä ei ole tarkoitettu,
eikä se itse ymmärrä kenelle sen pitäisi kohdistaa sanansa ja kenelle ei.”⁹

1. Vadi, Filippo. Arte Gladiatoria Dimicandi: 15th Century Swordsmanship of Master Filippo Vadi. Käännös. Luca Porzio & Gregory
   Mele. Union City, CA: Chivalry Bookshelf, 2002. ↩︎
2. Forgeng, J. 2018. Pietro Monte’s Collectanea: The Arms, Armour and Fighting Techniques of a Fifteenth-Century Soldier, 1509, s. 89. ↩︎
3. Meyer, Joachim. The Art of Combat: A German Martial Arts Treatise of 1570. Käännös Jeffrey L. Forgeng. London: Frontline Books. 2015, s. 75. ↩︎
4. Kansallispeli: Etumies on eri mies, https://www.supla.fi/audio/3246005 (podcast) n. 18:00, Antti Haapasalo (toimittaja), Aki Orava
   (haastateltava) ↩︎
5. Variaatioilla ei tässä yhteydessä tarvitse viitata edes muihin muodollisiin toimintamalleihin, vaan vain erilaisiin merkitysrakenteisiin samojen muodollisten toimintamallien piirissä. Merkitysrakenne, kuten: tulkitseeko henkilö toisen liikkeen provokaatioksi vai torjunnaksi, jne. ↩︎
6. Fratus, Stephen. With Malice & Cunning: Anonymous 16th Century Manuscript on Bolognese Swordsmanship, 2020. s. 67. ↩︎
7. Fratus, Stephen. With Malice & Cunning: Anonymous 16th Century Manuscript on Bolognese Swordsmanship, 2020, s. 60. ↩︎
8. Vadi, Filippo. Arte Gladiatoria Dimicandi: 15th Century Swordsmanship of Master Filippo Vadi. Käännös. Luca Porzio & Gregory
   Mele. Union City, CA: Chivalry Bookshelf, 2002. s. 58. ↩︎
9. Platon: Faidros. Teoksessa Teokset III. Toinen painos. Suomentanut Pentti Saarikoski. Helsinki: Otava, 1999. 275c-e. ↩︎