Ensimmäisen osan johdatettua ydinkysymysten äärelle, toisessa osassa korostuu ensin painottoman hienovarainen variaatio meditaation muodossa. Sen jälkeen tekniikka tuo  esiin käytännöllisten liikkeiden ja asemoitumisen tapojen merkityksen hengen, strategian ja taktiikan toteutumina. Tekniikoiden ominaisuuksien purkaminen puolestaan mahdollistaa  miekkailun sosiaalisten ja käytännöllisten taustamuuttujien kaleidoskoopin. Millaisen hengen piirissä liike toteutuu, onko liike helposti opetettavissa, onko se toteutettavissa turvallisesti ja edustaako se rakentevaa tapaa miekkailla? Miten tekniikan sisäiset ominaisuudet porrastuvat, eli miten sama tekniikka on ymmärrettävissä muodollisesti? Miten ne toteutuvat vaihtelevissa vuorovaikutusyhteydessä ja miten liikkeen tai asemoitumisen tavan hienovaraisesti poikkeavalla variaatiolla muokataan liikkeen merkitysavaruudellista roolia? 

Kuntokappale muistuttaa kaiken kehollisesta perustasta, vaikka aiheen laajempi käsittely vaatisikin kattavampaa liikuntafysiologista ymmärrystä. Liikekappele huomioi toimintaan sisältyvät suorat tai epäsuorat vaikutelmat: päättäväiset, epävarmat ja epäuskoiset, jne. Suorasti asiat ilmentävät henkilön kokemusta, epäsuorasti korostetulla päättäväisyydellä yritetään esimerkiksi peittää perustavaa epävarmuutta ja levottomuutta. Välineiden kohdalla korostetaan erilaisilla artifakteilla harjoittelemisen siunauksellisuutta. Toteuta sama liike kymmenellä erilaisella miekalla ja kymmenellä muunlaisella välineellä (kepillä, luutun varrella, sateenvarjolla, ryhmysauvalla, jne.) ja tarkastele miten väline vaikuttaa liikkeen toteutumiseen. Sen jälkeen tulisi miettiä miten liikkeen toteuttamisen tapaa tulisi muuttaa, jotta saavutetaan sama päämäärä. Kohtaamiskappaleessa kartoitetaan erilaisia tapoja miekkailla, miten tulisi toimia kauppatorin lokkien tavoin luoksesi lentävän, vastahyökkääjän tai harkitsevasti juonikkaan flaneeraajan kanssa?

Yleisluonnehdinnat poikkeavat vielä painotuksiensa suhteen; yksi painottaa rohkeaa toimintaa (henki), toinen liikkeiden nopeaa toteuttamista, kolmas strategista harkitsevuutta ja neljäs kunnollista väkevyyttä. Tilanne huomioi tapahtumien laajemman ympäristön, joka toteutuu vaihtelevin tavoin: kalpamiekkailussa yleisön läsnäolo muodostaa toisinaan ottelun ympäristön, rottinkimiekkailun kohtaamisen toteutuessa niityllä ja teatterimiekkailussa ottelijoiden ollessa kuvitteellisen vuoren jyrkänteellä, lohikäärme lähestyy heitä taivaanrannassa. Samalla he askeltavat muodollisesti teatterin lavalla. Lopuksi vertaillaan Baldassare Castiglionen (1528) sprezzaturan ja Takuan Sohon (1573-1645) mielettömän mielen konsepteja. Päättävässä kokemuskappaleessa käännytään valoa valon päällä teeman puoleen. Termin kuulin runoilija Mohamed Ahmed Haji Omarilta. Kinesteettiset langat solmitaan viimein yhteen hämähäkinverkon kieliopin muodossa. Olioiden koostuessa ja hajaantuessa, jäljelle jää lankojen lomitse soljuva valo.